Korkeusvakaajan
ja peräsimen liittäminen yhteen vei huomattavasti enemmän aikaa, kuin mitä
olin alunperin ajatellut. Erityisen vaativalta tuntui kaikkien kolmen saranapisteen
linjaaminen sillä ilman sitä peräsin ei edes liikkuisi. Vaikeinta oli keskimmäisen
saranalinjan paikan määrittäminen. Rakennusmanuaalissa oli lisäksi
epäselvyyksiä, jotka toivat hommaan ikävää lisäjännitystä.
Lopulta rohkenin porata osat paikalleen ja tulos oli myönteinen. Peräsin
liikkuu pehmeästi ja tarkasti saranoissaan. Poikkesin piirustuksissa
siten, että vasemmassa kuvassa oleva peräsimen puoleinen L-saranakappale
on tehty tukevammasta materiaalista.
|
(ylin kuva) Vakaajan
ja peräsimen yläpuolelle syntyy joko täysin tai melkein yhtä aikaa riippuen
siitä, mistä kohdasta mittaa (pelti pullistelee hieman kaarien välissä,
mutta on siitä huolimatta "kireällä".) Tässä vaiheessa todentui
se seikka, ettei kumpikaan ohjainpinta ole kiero.
Joihinkin kohtiin en silti ole ihan tyytyväinen. Eniten harmittaa väärinymmärrys,
jonka vuoksi vakaajan päätykaarien helmat on niitattu pääsalon väärälle
puolelle. Väärinymmärrys kasvatti vakaajan ja peräsimen leveyttä 5 mm
(mikä voi olla hyväksikin varsin pienillä ohjainpinnoilla varustetulla koneelle). |