|
|
Joulukalenteri
|
1. osa 4.12.2006
Ei voi olla totta että on taas joulukuu. Joka vuosi sama ongelma, tonttukoulun johtaja huokasi. Minun pitäisi arvioida kenelle joulubonuksia tänä jouluna annetaan. Mistä minä tiedän mitä tuolla koulussa tapahtuu, kun itse olen jossain aivan muualla, tonttujohtaja levitteli käsiään. Pitäisi esimerkiksi tietää ovatko opettajatontut saaneet opiskelijatontut ymmärtämään vallalla olevien markkinointikikkojen merkitystä lahjoja markkinoitaessa. Tai ovatko rahakirstun päällä istuvat johtajat onnistuneet pitämään koulumme lahjatalouden kurissa. Tai sitten sen, että toimiiko koulumme tietoliikenne moitteettomasti ja hoituvatko kaikki pukille kirjoitetut kirjeet kahden järjestelmätontun voimalla. Kunpa voisin olla kärpäsenä katossa, niin osaisin arvioida kaiken tämän, tonttujohtaja tuskaili. Pian tämän sanottuaan tonttujohtaja huomasikin katselevansa tonttuopiskelijoita alapuolellaan. Hän näki myös tonttuopettaja Lylyn kirjoittavan taululle jotain ulkomaan kielellä. No voi joulupipari sentään, nyt minä sitten taidan olla kärpäsenä katossa, tonttujohtaja pohti mielessään.
2. osa 5.12.2006
Tonttuopettaja Lyly oli kirjoittanut taululle kysymyksen: "Would you love a tonttuman?" Hän kysyi tonttuoppilailtaan: "Kertookaahan, miten tonttuenklannissa ilmaistaan ehtomuoto? Tämän pitäisi nyt jo olla teille kaikille tontuille helppoa." Innokas suurisilmäinen tonttuopiskelija viittasi ja vastasi: "Eikös tuo ole sen Joulu-Lordin biisi? Katsos ope se on se bändi, joka voitti ne tonttuviisut." Lyly huokasi raskaasti. Ei ollut oppi mennyt perille tänäkään vuonna. Tonttuenklanti oli yksinkertaisesti vain liian vaikeata näille tonttuopiskelijaparoille. Lyly oli jo vuosia ajatellut mielessään, että opiskelijavalinnat olivat tässä tonttukoulussa aivan pielessä. Joka vuosi opiskelijoiksi tuli valituksi sellaisia tonttuja, jotka osasivat leipoa kauniita ja makeita pipareita sekä tehdä uuden luovan version Soihdut sammuu -laulusta. Mutta tonttukielillä nämä uudet opiskelijat eivät todellakaan osanneet puhua, Lyly ajatteli hyvin tuohtuneena. Hänen ennestäänkin punainen nenänsä muuttui vieläkin punaisemmaksi ja hänen kasvonsa alkoivat nytkähtelemään aivan kuin joku olisi pistellyt häntä neulalla eripuolille kasvoja.
Johtajatonttu katseli tilanteen kehittymistä Lylyn oppitunnilla hyvin huolestuneena. Hän ajatteli, että tilanne on saatava nopeasti korjattua, sillä muuten kaikki lapset, jotka puhuvat tonttuenklantia, jäävät ilman lahjoja. Lyly saattaisi hermostuessaan lopettaa opettamisen, eivätkä tontut valmistuttuaan ymmärtäisi enklanninkielisiä lapsia. Niinpä johtajatonttu päätti ryhtyä seuraavaanlaisiin toimiin:
3. osa 7.12.2006
Nyt saadaan vihdoin käyttöön tonttukoulun pihamaalla vuosikausia käyttämättä seisonut tuhannen litran vetoinen saavi. Järjestetään enklannin kielen kielikylpy kaikille tonttukoulun tänä syksynä aloittaneille. Johtajatonttu tarttuu naavaiseen kännykkäänsä ja päättää pirauttaa huuruiselle kemian osastolle.
- Morjens, teknisen tonttupuolen ylikemistitonttu! Tarvitsen pari sataa litraa osastosi kehittämää kielikylpyvaahtoa.Lähetä sitä 99-prosenttista. Nyt on emergency-tilanne. Toimitus vielä tänään.
- Tekin olette jo heränneet ongelmaan, ylikemistitonttu irvailee kännykkäänsä. Kielikylpyvaahdon kysyntä on ollut rajua sen jälkeen, kun opetuksellisen ministeriön ylivara-apulaispääjohtaja antoi virallisen luvan sen käyttöönottoon. Ehkä varastoista vielä jokunen litra löytyy, mutta hinta on 3,007 % listahintaa korkeampi, jos vaahto toimitetaan tänään.
- Hirveää kiristystä, sikamaisia hintoja, johtajatonttu raivoaa. Mutta antaa litkun tulla. Tonttukoulumme on sitoutunut globaalisen toimintaan ja lahjalogistiikan on pelattava.
4. osa 12.12.2006
Mutta yhtä asiaa he eivät olleet ottaneet huomioon. Kielikylpy 99% oli tonttuopiskelijoiden keskuudessa kauhu. Nyt olikin paha paikka, miten tontut saataisiin kylpyyn ilman suuria mutkia. Joulu on lähellä ja kielitaitoisista tontuista alkoi olla pulaa. Johtajatonttu ja Lyly löivät yhteen viisaat päänsä ja alkoivat pohtimaan tätä visaista pulmaa. " Eivät ne sitä tiedä, että se kielikylpy on, jos ollaan ihan hissukseen", johtajatonttu hiiskui. " Hyvänen aika et voi olla tosissasi. Emme me voi pikku tonttujamme noin vain huijata", tokaisee Lyly tomeralla äänensävyllä. Kaksikko yritti ja yritti miettiä hyvää ratkaisua, mutta mitään ei tullut, ihan kuin aivoissa liikkuisi vain tuulen puhallus. Samalla , kun he miettivät asiaa astui tonttu Albert Järkiaivo sisään ja silloin syttyi kaksikon päässä valo. Johtajatonttu hymyili ovelasti ja pyysi Järkiaivoa jäämään kupposelle. Järkiaivo aavisti, että Johtatontulla oli taas, jotkin metkut mielessä.
5. osa 13.12.2006
Albert Järkiaivohan on tonttukoulun aivot. Rutkasti mielikuvitusta ja luovuutta uhkuvana hän keksii yleensä ratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan. Mutta nyt, kuultuaan mitä Johtajatontulla oli kerrottavana, hän raapi hetken partaansa ja sanoi: "Kylläpäs olettekin visaisen ongelman kehittäneet. Tonttuoppilaat eivät siis hallitse tonttuenklantia, eivätkä tonttuopettajat pysty sitä heille opettamaan. Menitte sitten tonttutekniikan puolelta ksysymään neuvoa. Noh noh, ihan fiksuja tonttujahan ne siellä ovat, mutta käytännön asioissa välillä täysiä tonttuja." Johtajatonttu sanoi sen olevan ainoa keino, jolla ongelmaan saataisiin ratkaisu, mutta todellisuudessa vasta puolet asiasta oli ratkaistu. Tonttuoppilaat piti saada kylpemään kielikylpyyn ja miten se onnistuisi keskellä talvea. Albert Järkiaivolla oli tähän heti ratkaisu: " Ei auta muu kuin näyttää itse mallia! Ei tee kielikylpy pahaa teille opettajatontuillekaan, joten saaviin vaan! Ja sauna päälle!"
Johtajatonttu ei ollut ideasta kovin mielissään ja Lylykin ravisteli harvaa tukkaansa. Eihän se nyt sopinut alkuunkaan, että opettajatontut menisivät tonttuoppilaiden kanssa uimaan samaan saaviin! Eihän nyt toki! Kyllä tähän asiaan piti saada jokin muu ratkaisu!
6. osa 14.12.2006
Tonttukoulun oppilaseduskunnan päähallintotonttu Turo Moilanen repäisi kuitenkin johtajatonttujen ehdotuksesta jouluherneet nenäänsä sieraimia myöten. Voihan Itsepäisyyspäivän juhlaparaati sentään! Eihän tuollainen tonttuoppilaiden ja johtajatonttujen yhteispulikointi voisi olla mahdollista! Ei ikinä!
Hallintotonttu Moilanen alkoikin heti järjestää naapurimaan hobittikoulun kanssa yhteistä kiukuttelupäivää johtajatonttujen ehdotuksesta suivaantuneena. Albert Järkiaivo saisi toimia agitaattorina ja tapahtuman järkeistäjänä.
Kielikylpy keskellä talvea oli sinänsä jo hallintotonttu Moilasen mielestä jo sietämätön temppu, ja auktoriteettitason hämärtäminen olisi tonttumaailmassa jotain täysin ennenkuulumatonta.
Tonttujen ja hobittien kiukutteluyhteistyö oli muutenkin jo hiipunut. Tämän tapahtuman vaikutukset olisikin nähtävä! Johtajatonttujen olisivat varmasti näkemisen arvoiset! Kiukuttelupäiväksi sovittiin jo pian koittava Tapionpäivä, jolloin johtajatontut perinteisesti kiertelisivät ympäri tonttumaata kerjäten kaduilla kuljeksivilta tontuilta rahoitusta tonttukoulunsa henkilökunnan virkistyskassaan.
Hallintotonttu Moilanen suki naavaista, mutta nuorta leukaansa ja naurahti ilkikurisesti ajatukselle. Kaikki opettajatontut Lylyä myöten kulkisivat kerjuureissulla tonttulakit käsissään ja vastassa olisi vain johtajatonttuihin suivaantuneita tonttumaan kansalaisia, joilta ei varmasti kassaan heruisi edes paria piparia. Tästähän voisi kehkeytyä jopa mielenosoitus, joka noteerattaisiin kaukana Mörkömaassa saakka! Siinähän saisivat johtajatontut selitellä tonttulehdistölle nuorten tonttujen pakkokielikylpysuunnitelmiaan!
Moilanen kaivoi kaapistaan jo vanhaa jänisräikkäänsä ja suunnitteli mielessään tulevaa tähteyttään tonttuopiskelijoiden sielujen pelastajana. Mahtaisikohan tuo vanha, ranskalainen kärpännahkaviitta sopia hänen ylleen?
7. osa 18.12.2006
Niinhän tuo hallintonttu Moilanen vain suunnitteli metkujaan, mutta eipä hän huomannu pientä siivoojatonttu Sirpaa, joka lakaisi iloisesti koulun käytäviä luudallaan. Kulkiessaan Moilasen huoneen ohi hän sattui kuulemaan Moilasen suunnitelmat, kun tämä jupisi itsekseen ja piirteli piparkakkutalojen kuvia haaveissan. Sirpa meinaisi näistä suunnitelmista aivan pyllylleen liukastua ja samalla melkein paljasti itsensä.
"Ennenkuulumatonta", Sirpa tuhisi itsekseen ja lähti oikopäätä tonttuopettejan pakeille. Saisipa hän samalla tilaisuuden viedä eilen leipomiaan joulutorttujaan joulutontulla, Sirpa kun oli korviaan ja lakkinsa tiukukelloa myöten ihastunut häneen.
Kutrejaan sukien ja hamettaan oikoen hän kuvitteli jo mielessään, kuinka kiitollinen tonttujohtaja tulisi olemaan hänellä. Kunniapipari, kenties lasi joulutotia tai ties vaikka jotain vielä mukavampaa, Sirpa tirskui itsekseen. Ennen kuin Sirpa kuitenkaan ehti tonttujohtajan ovelle törmäsi hän odottomattomaan vastaantulijaan.
8. osa 19.12.2006
"Noh, noh mutta. Mihinkäs sitä ollaan tuollaisella kiireellä menossa lakin tiuku helkkyen?" jyrisi ääni. Siivoojatonttu Sirpa pysähtyi kuin seinään tömähtäessään hän vankkaan tontunrintaa. Tämä odottamaton vastaantulija oli kukas muukaan kuin tonttukoulun ylin, kaikista mahdollisista asioista huoltapitävä mestaritonttu, kaikkitietävä Kalervo Kääpäkorva. "Voih, tämä on kyllä viimeinen tonttu johon olisin halunnut nyt törmätä! Voi kääpien kääpä!" Sirpa pohdiskeli itsekseen. "Tästä ei kyllä hyvää seuraa."
"Heipä hei kaikkitietävä talon pystyssäpitävä Kääpäkorva! Mikäs tässä, hiukan kiirusta pitelee. Tarttis tonne tonttujohtajan puheille mennä." Sirpa sanoi Kalervo Kääpäkorvalle maireasti hymyilen.
Kääpäkorvalla oli kuitenkin muuta mielessään. "Ei se kyllä taida nyt sopia. Tarvitsen kuule sinun apuasi tuolla itäsiivessä. Siellä nörttitonttuopiskelijat ovat saaneet sellaisen sotkun aikaiseksi yrittäessään hakkeroida itse mahtavan Joulupukin mitälie kaapeleita, että siellä olisi kyllä sinun luudallesi käyttöä. Joten tulehan avuksi."
Näin on tapahtunut ennenkin, Sirpa pohti itsekseen. Joko nörttitonttuopiskelijat tai sitten ne toivottomat tonttuenklantia opettelevat tahma-aivot, mutta aina on joku sotkemassa. Voihan kääpä vieköön! Tuonne jos lähren, niin paluuta ei ole. Siellä hujahtaa varmastikin useampi tonttutunti sotkuja siivotessa. "En minä nyt kyllä ehtisi en millään", hän yritti sanoa Kääpäkorvalle, mutta tämä ei ottanut kuuleviin korviinsa. Olikohan Kääpäkorvan korvat sittenkin todentotta täynnä kääpää? Kääpäkorva johdatteli Sirpaa jo kovaa vautia kohti itäsiipeä ja aina vain kauemmas johtajatontun ovesta. Ei kai päähallintotonttu saisi metkujaan toteutettua? Tästä ei hyvää seuraa!
9. osa 19.12.2006
Kylläpä nörttitontut olivat saaneet aikaan mahtavan siivon. Nörttitontut olivat yrittäneet lisätä tonttuwindows koneidensa tehoa hobittikoululta lainatulla hobbit-mac laitteistolla, mutta yhteensopivuusongelmien vuoksi koneet olivat menneet oikosulkuun. Konehuoneen lattialla savun keskellä oli vain kilometreittäin käristyneitä kaapeleita, joiden yli pölyporot harjoittelivät hyppytekniikkaansa. Kaaosta katsoessaan siivoojatonttu Sirpa arvasi, että tässä menisi jouluaattoon saakka.
"En hän minä nyt millään kerkeä tapaamaan johtajatonttua ajoissa. Hallintotonttu Moilanen ehtii käynnistää kiukuttelupäivän, eikä kukaan opi tonttuenklantia. Ja kun tontut ovat kiukkuisia eivätkä ymmärrä tonttuenklantia, niin lapsetkin saavat vain vääriä lahjoja", Siivoojatonttu Sirpa vaikeroi.
"Mutta eihän hätä ole lainkaan tämän näköinen", huudahti Nörttitonttujen yliopettaja tonttumaisteri Veeti Laskutikku, joka oli tullut konehuoneeseen hämmästelemään oppilaiden aiheuttamaa kaaosta.
"Meillä on jo vuosia tuolla varastossa pölyttynyt käyttämättömä tonttuenklannin tulkkauslaite, hyvä vain jos vehkeelle on kerrankin käyttöä. Ja jos maltat odottaa tunnin niin kehittelen sinulle siivouskoneen tätä sotkua varten." tonttumaisteri Laskutikku lupasi.
Tonttumaisteri halasi siivoojatonttu Sirpaa ja suikkasi tälle vielä pusun poskelle ennen kuin lähti hakemaan varastosta tulkkauslaitetta. Samaan aikaa kielikylpyvesi oli lämmennyt jo sopivaksi kylpyä varten ja hobittikoulun kiukuttelumestarit olivat vain kilometrin päässä tonttukoulusta.
10. osa 20.12.2006
Siivojatonttu Sirpa oli kiitollinen Laskutikun avuliaisuudesta, mutta suudelma poskelle oli kyllä ollut liian ranskalainen. Laskutikku kolisteli varastossa, tuomion kiukutteluparaati läheni myrskypilvien lailla, 99 prosenttinen kylpyvaahto poreili syövyttävän näköisenä. ”Oudon tapahtumasarjan olivatkin saaneet liikkeelle juuri näin joulun alla”, tuumi Itse joulupukki katsellessaan kristallipallosta tonttujen sekoilua ja juoden jägermeisteriä ja selaten upouutta Sports Illustrated swimsuit edition 2007 -painosta, joka lähetetään aina ennen julkaisua korvatunturille pukin tsiigailtavaksi. ”Voi Joulumuorin tekohammaslasi sentään, tästä he saavat kyllä itse selvitä. En varmasti käytä mahtikäskyäni. Minulla on muutakin tekemistä”, tuhaisi pukki päästessään keskiaukeamalle.
Laskutikku kompasteli tulkkauslaitteen kanssa siivooja Sirpan luo ja heilautti kojeen Sirpan syliin. ”tuossapa on. Piä sie Sirpa nyt kiirettä. Tulisin mukaan, mutta kun mulla on tuo kihti”, laukaisi Laskutiku. Sirpa ampaisi juoksuun, minkä piikkikoroillansa pääsi. Voi turkanen pitikö minun vaihtaa korkkarit jalkaan, kun olin menossa johtajatontun pakeille.
Tontut olivat jo asetettu parijonoon naavaisissa speedoissa ja uimalakeissa kylpysaavin eteen. Heidän jalkojaan palelsi, olihan talvi, vaikkakin ilmaston lämpeneminen oli aiheuttanut tropiikkisen sään jouluksi myös korvatunturille. Onneksi se Pussin tonttu siellä rapakon takana ei ole allekirjoittanut sitä päästösopimusta. Muutenhan me olisimme jäätyneet jaloistamme kiinni tähän paikkaan.
Jännitys tiivistyi. Kiukutteluparaati oli jo Korvatunturin suurten puuporttien läheisyydessä. Siivooja Sirpa juoksi varpaat rakoilla, tukka hulmuten kuin Risto Ulmala huippuvuosinaan. ”Ehdinkö ajoissa, pystynkö pelastamaan joulun ja saamaan johtajatontun sydämen puolelleni”, Sirpa aprikoi.
Turo Moilanen oli kuin olikin kuuluut, että Sirpa oli kuulut ja kuulut hänen ajatuksensa paljastaa hänen ajatuksensa. ”EI VETELE”, Turo kihisi odottaen Sirpaa kepin kanssa kulman takana ”HAHAA! KAMPAAN SEN LAKAISIJAN”
Viimeinen osa Kotvasen joulukalenterista 20.12.2006
”No voi mistelinoksa, arvasin että tässä käy näin”, siivojatonttu Sirpa puhisi. Sirpan kengän korko katkesi siinä hänen sipsuttaessaan pitkin tonttukoulun käytävää. Ny minun on pakko käydä vaihtamassa kenkäni ennen kuin voin mennä ulos. Siivoojatonttu Sirpa otti kengän toisesta jalastaan ja lähti nilkuttaen tonttukoulun toiseen kerrokseen, missä oli siivoojatonttujen taukotila.
Turo Moilanen odotti ja odotti kulman takana, ja alkoi jo ihmetellä miksei siivoojatonttu Sirpaa näkynyt missään. Juuri Turo Moilanen oli nähnyt kun siivoojatonttu Sirpa käveli käytävän toisesta päästä häntä kohti. Minne se pahuksen siivoojatonttu nyt oli kadonnut. Turo Moilanen päätti lähteä varovasti katsomaan oliko siivoojatonttu Sirpa ehkä mennyt käymään vessassa. Hänhän voisi lukita siivoojatonttu Sirpan vaikka sinne siksi aikaa kunnes kiukuttelupäivä olisi ohi. Niin teenkin Turo Moilanen ajatteli mielessään, suljen siivoojatonttu Sirpan vessaan jotta hän ei voi estellä välttämätöntä.
Siivoojatonttu Sirpa sai vaihdettua kenkänsä ja lähti sipsuttamaan kohti alakertaa tulkkauslaite kainalossaan. Etupihalla kielikylpy jo odotti tutisevia tonttuoppilaita. Pihalle päästyään siivoojatonttu Sirpa kuuli myös miten opettajatontut keskustelivat äänekkäästi siitä, miten he eivät voisi alentua samaan kylpyyn oppilaiden kanssa. He osasivat jo erittäin sujuvaa tonttuenklantia, joten mihin he kielikylpyä tarvitsevat. Opettajatonttujen keskuudessa vallitsi melkoinen vastarinta pulikointia vastaan.
Siivoojatonttu Sirpa yritti rykäistä niin että olisi saanut hieman huomiota, mutta hänen yrityksensä olivat lähes toivottomia. Siivoojatonttu Sirpan ääni oli kovin hento, eikä kantanut kaiken tonttuäläkän ylitse. Siivoojatonttu Sirpa päätti käyttää masiinaa jonka Veeti Laskutikku oli hänelle antanut. Hän lausui tulkkauskoneelle lauseen, minkä kone käänsi tonttuenklanniksi. ”Vara quiet, Ich habe en sak som I would like euch att lyssna”, tulkkauskone lausui robottimaisella äänellään. Sen verran minäkin ymmärrän tonttuenklantia, että tämä kone taitaa tarvita pientä hienosäätöä, siivoojatonttu Sirpa ajatteli mielessään. Nyt sillä ei ollut mitään merkitystä, sillä hän sai kaikkien huomion kiinnitettyä itseensä ja alkoi kertoa ratkaisusta ongelmaan.
”Mitään kylpyjä ei tarvita, sillä Veeti Laskutikkulla oli varastossaan tulkkauslaite, mikä kääntää kielen kuin kielen”, siivoojatonttu Sirpa sirkutti. ”No ei nyt ihan, mutta tärkeimmät kielet kuitenkin”, siivoojatonttu Sirpa jatkoi. Tonttukoulun järjestelmätontut Jortsa ja Pertsa tutkivat laitteen ja totesivat sen olevan pienten päivitysten jälkeen ihan käyttökelpoinen vekotin. Heidän tulisi tosin asentaa siihen salasana, millä vain tietyt henkilöt voisivat käyttää sitä ja muut sitten valvonnan alaisena. Tonttuopettajat innostuivat siitä että säästyivät kielikylvyltä. Myös opiskelijatontut huokasivat helpottuneina säästyttyään muuttumasta jäätikuiksi.
Johtajatonttu oli oikein hyvillään siitä, että oli nähnyt miten asioita hoidetaan hänen hallinnoimassaan tonttuyksikössä. Eihän kukaan tajunnut että hän oli nähnyt ja kuullut kaiken. Hän päätti karauttaa omalla reellään tonttukoulun pihaan ja ehti juuri paikalle kun hobitit saapuivat portille. ” Mitäs suippokorvat täällä tekevät?”, johtajatonttu kysäisi hobittikoulun hobittijärjestön edustajalta. ”Tulimme kiukuttelemaan koska yritätte järjestää jotain aivan kääpiömäistä tapahtumaa”, hobittijärjestön edustaja vastasi. ”Ei pidä paikkaansa”, johtajatonttu sanoi tomerasti takaisin. ”Mitäs tuo palju tuossa sitten tekee? Entä nuo tonttuopiskelijat spiidoissaan? Ettei vaan olisi kylpemisaikeita keskellä vihertävää talvea”, hobittijärjestön edustaja tivasi. ”Ei toki. Palju ja opiskelijat tulevat pieneen markkinointivideoon, jota näytetään potentiaalisille vaihtotontuille maailmalla. Eihän tonttumaan ulkopuolella tiedetä avantouinnista mitään, joten ajattelimme sen olevan eksoottinen vaihtoehto, mikä houkuttelisi vaihtotonttuja tänne meille. Vai mitä markkinoinnin koordinaattoritonttu Manakeeri?”, johtajatonttu sanoi ja kääntyi koordinaattoritontun puoleen. ”Kyllä vain, tämä on sitä hyvin vahvaa markkinointia jota me täällä tonttukoulussa osaamme, mutta miten on hobittikoulun markkinoinnin laita? Taitaa olla pientä pulaa vaihtohobiteista, vai mitä?”, koordinaattoritonttu totesi virne naamallaan. ”Ja muuten, ehdotan että te menette sinne hobittilaanne ja harjoittelette tämän pienen joulupaussin aikana hieman taktiikkaanne pärjätä tässä kovassa kilpailussa. Ottakaa mallia viheriöpallojoukkueestanne Kettusista, jotka ovat melko hyvin pärjänneet tällä kaudella”, koordinaattoritonttu lisäsi nyt vielä leveämmin hymyillen.
Hobitit lähtivät korvat suipollaan marssimaan takaisin hobittilaa kohden. Samalla hetkellä Turo Moilanen tuli ulos tonttukoulun etuovesta ja näki miten hobitit laahustivat poispäin. Hän ei voinut juosta perään ja kysyä mitä ihmettä oli tapahtunut. Hän ei tietenkään voinut paljastaa, että hän oli kaiken tämän juonittelun takana, joten hänen oli vain kihistävä tonttunutun punainen kiukku kasvoillaan. Johtajatonttu ajatteli, että kyllä koko tonttukoulun henkilökunta on joulubonuksensa ansainnut, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. ”Iso hurraa-huuto siivoojatonttu Sirpalle kun pelasti meidät tältä kamalalta sotkulta”, johtajatonttu ehdotti ulkona kököttäville tonttuopettajille ja opikelijatontuille. ”Hurraa”, kaikki huusivat yhteen ääneen. Siivoojatonttu Sirpa punasteli siinä pihalla ja sai hädin tuskin sanottua ujon kiitoksen. Johtajatonttu otti siivoojatonttu Sirpan kainaloonsa ja sanoi, että nyt hän palkitsee siivoojatonttu Sirpan ja niin he lähtivät johtajatontun reetä kohti. ”Te muut voitte valmistautua tonttulomalle lähtöön, olette sen ansainneet. Ja toimittakaa se kielikylpyvaahto takaisin ylikemistitontulle, joka voi neutralisoida sen, jotta se ei joudu vääriin käsiin näin joulun alla”, johtajatonttu komensi pihalla odottavia tonttuja hymyillen. Johtajatonttu ja siivoojatonttu Sirpa poistuivat tonttujohtajan reellä. Muut alkoivat järjestellä tonttuopiskelijoille vaatteita ja vahtitonttu soitti kemian osaston tontut hakemaan litkunsa pois tonttukoulun pihalta. Tonttukoulu alkoi pienen hyörinän ja pyörinän jälkeen rauhoittua ja hiljentyä. kaikki alkoivat tehdä lähtöä omille teilleen tonttuloman viettoon. Ehtii sitä kielikäännöksiä lahjoihin tehdä sitten tonttuloman jälkeenkin.
|
|
|
|
|
|
|
Joulukalenteri muodostuu opettajien ja opiskelijoiden keksimistä pätkistä, joista aina yksi osa luetaan yhdessä joulukuun radiolähetyksessä. Osaset päivittyvät nettisivuille sitä mukaa kun osa on esitetty radiossa.